Omaehtoisuudella hyvinvointia

Omaehtoisuus kissan kanssa työskennellessä on termi, jota nykyään käytetään paljon, mutta jonka merkitys ei kaikille ole selvä. Onko kyseessä paheksuttava vapaa kasvatus, kissan höösääminen johtajaksi vai ihan oikeasti tietoon perustuva toimintatapa? Miksi omaehtoisuus olisi tarpeellista jokaiselle kissalle ja miten sitä voisi toteuttaa kissakodissa?

Omaehtoisuudella tarkoitetaan yksinkertais-tettuna sitä, että kissalle annetaan vapaus valita ja vaikuttaa omaan elämäänsä - annetaan vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia tehdä tai olla tekemättä. Tätä voidaan hyödyntää paitsi ihan tavallisessa arjessa, mutta myös esimerkiksi hoitotoimien kouluttamisessa; kissa valitsee itse tulevansa esimerkiksi kynsien leikkuulle, mutta se voi myös milloin vain poistua tilanteesta ilman omistajan painostusta. 

Äkkiseltään tämä voi kuulostaa aikaa vievältä, vapaan kasvatuksen tyyppiseltä ajatukselta, mutta tälle löytyy ihan perusteluitakin. Kun kissa kokee tekemisen kannattavaksi ja yhdistää tekemisen positiiviseen, se oppii huomattavasti nopeammin kuin rankaisemisen ja kieltämisen kautta.

Omaehtoisuudelle löytyy itse asiassa perusteet kissan lajityypillisyydestä: kissan esi-isä, afrikkalainen villikissa, on ollut yksineläjä, joka on ollut yksin vastuussa selviytymisestään kuten esimerkiksi ruuan saannista, sekä ylipäätään elämästään. Tämän tiedon valossa on helpompi ymmärtää, miksi omien valintojen tekeminen ja omaan elämään ja ympäristöön vaikuttaminen on kissalle tärkeää - ja toisaalta myös miksi kissa reagoi usein niin vahvasti pakkotilanteisiin ja kiinnipitoon.

Kun ajatellaan nykyisen lemmikkikissan elämää, on sen elämä aika paljon ihmisen valintojen hallinnassa; ihminen päättää milloin ja mitä syödään, milloin leikitään ja milloin touhutaan - vai touhutaanko tai leikitäänkö ollenkaan. Ihminen päättää ne puitteet, joissa kissa asuu. Ihminen luo myös arjen kissan elämän ympärille. Omaehtoisuus ei liitykään pelkästään hoitotoimenpiteisiin, vaan sitä voidaan ja kannattaa hyödyntää ihan arjessakin antamalla kissalle mahdollisuuksien mukaan vara valita. 

Arjessa omaehtoisuutta voidaan lisätä yksinkertaisinkin tavoin:

• Mahdollisimman paljon nukkumapaikkoja, jotta kissalla on mahdollisuus valita juuri siihen hetkeen miellyttävin lepopaikka - lepopaikkoja on hyvä olla erilaisilla tasoilla ja eri paikoissa.
• Annetaan mahdollisuuksien mukaan kissalle huomiota silloin kun se sitä toivoo ja hakee - ja toisaalta annetaan kissan levätä ja olla rauhassa silloin kun se hakeutuu lepäämään - annetaan kissan vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan omaan arkirytmiinsä.
• Annetaan kissan valita treenihetkessä käytettävä palkkio tai leikkihetkellä käytettävä lelu - voimme myös kysyä kissalta mitä se haluaisi tänään treenata antamalla vaihtoehtoja.
• Valjasulkoillessa annetaan kissan päättää reitti ja ulkoilun pituus mahdollisuuksien mukaan kissan turvallisuus huomioiden.
• Koulutetaan esimerkiksi hoitotoimet omaehtoisuus huomioiden.

Hyvin pienillä asioilla saamme lisättyä tunnetta siitä, että kissa pystyy itse vaikuttamaan omaan elämäänsä ja lisätä näin kissan hyvinvointia. 

Omaehtoisuuden huomioiminen lisää myös kissan luottamusta omistajaansa; kun eteneminen tehdään kissan ehdoilla, oppii se luottamaan omistajaansa ja sen on näin helpompi toimia myös epämiellyttävissä tilanteissa, koska se voi luottaa siihen ettei omistaja tee asioita mielivaltaisesti.

Itse näenkin omaehtoisuuden huomioimisen kissan arvostamisena; kissaa ei pidetä "vain lemmikkinä", joka on omistajan elämän armoilla, vaan kissa nähdään kokevana kissayksilönä, joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä. Se on minulle tärkeä osa luottamuksen rakentamista minun ja kissani välille. Omaehtoisuus on helppo, mutta suuri kädenojennus omistajalta kissalle ja se on helppo toteuttaa omistajana.

Valinnanmahdollisuuden poistamisen vaikutukset näkyvät selkeästi myös ihmisten keskuudessa; Ihmisetkään eivät pidä vankilan tai Big Brother -talon luomista tiukoista rajoista, joten miksi kissankaan pitäisi, kun se vielä on alunperin ollut itsenäinen yksikkö, joka on päättänyt ihan kaikesta itse?

Ihmisetkään eivät pidä vankilan tai Big Brother -talon luomista tiukoista rajoista, joten miksi kissakaan pitäisi, kun se vielä on alunperin ollut itsenäinen yksikkö, joka on päättänyt ihan kaikesta itse?

Omaehtoisuus mukavien hoitotoimenpiteiden perustana

Kissa itse ei valitsisi pestä hampaitaan tai leikata kynsiään, koska se ei ole niille lajityypillistä. Hampaiden peseminen, kynsien leikkaaminen ja turkin hoito kuuluvat kuitenkin nykykissan hyvinvoinnista huolehtimiseen ja ovat siksi pakollisia toimenpiteitä. Epämieluisia, ei-lajityypillisiä tilanteita helpottaa erittäin paljon se, että kun ihminen päättää, että hoitotoimia täytyisi tehdä, annetaan kissan päättää tahti, jolla tehdään. Mitä herkempi kissa, sen tärkeämpää tämä on, ja sitä nopeammin omaehtoisuuden käyttäminen hoitotoimien kouluttamisessa näkyy kissassa. 

Miten kissa sitten valitsee muun touhuamisen tai pakoilun sijaan kynsisakset tai hammasharjan? Avainasemassa on, että hoitotoimenpiteestä ja siihen liittyvistä välineistä on tehty kissalle kannattavia - kun hammasharja tulee esiin, saa herkkuja ja huomiota omistajalta ja on mukavaa! Hoitovälineiden ehdollistaminen positiiviseksi onkin tärkein osuus stressittömiä hoitotoimenpiteitä tavoitellessa. Toinen tärkeä asia on se, että kissa voi luottaa omistajaansa.

Turvallisuuden tunnetta, luottamusta omistajaan ja hyvää tunnetilaa kissalle luo se, että kissa tietää voivansa poistua tilanteesta ihan milloin vain jos tilanne menee liian jännittäväksi tai muutoin epämiellyttäväksi.

Käytännössä esimerkiksi kynsien leikkaaminen opetetaan kissalle omaehtoisesti niin, että yksinkertaistetusti:

• Ensin kynsisakset tuodaan vain esiin ja kissaa palkitaan, kun se vilkaisee saksia. Harjoitusten edetessä edetään siihen, että kissa koskee saksia esimerkiksi kuonollaan tai tassullaan ja saa siitä palkkion. Näin hoitovälineestä saadaan luotua kannattava - kynsisaksista seuraa mukavaa!
• Kynsisaksia lähdetään pikkuhiljaa siirtämään kissan koskettua niihin alaspäin tassua kohti. Ja todellakin pikkuhiljaa, ja jos kissa poistuu tilanteesta, vähennetään liikettä edelleen. Idena on, että kissalle luodaan käyttäytymismallia siitä, että kissa lopulta tietää, että kun koskee kynsisaksia, kynsisakset siirtyvät kynsiä kohti ja siitä saa palkkion.
• Kun kynsisaksia saa liikuttaa kohti kynsiä, aletaan treenaamaan kynnen leikkaamista kynsi kerrallaan. Jos kissa ottaa tassun pois tilanteesta, siitä ei rankaista, vaan annetaan kissan poistua ja jatketaan, kun kissa niin haluaa - ja mahdollisuuksien mukaan alkuun taas vähennetään kriteeriä, eli vaatimustasoa. Edetään kissayksilön mukaan kissan eleitä seuraten ja palataan taaksepäin jos itse kynnen leikkaaminen oli vielä kissalle liikaa.
• Taustalla on osin myös se, että kaikki mitä tehdään on kissalle ennalta arvattavaa, eikä mikään tule yllätyksenä. Kissalle opetetaan siis pikkuhiljaa tapahtumaketju, jossa kynsisaksia koskemalla edetään kynnen leikkaamiseen. Kissahan luontaisesti rakastaa rutiineja, ja siksi jo se, että kissa tietää, mitä mistäkin tapahtuu, tekee työskentelystä stressittömämpää. Lisäksi omaehtoisuus, eli kissa ihan itse päättää tahdin ja sen, tehdäänkö hoitotoimia nyt, lisää kissan hyvinvointia ja vähentää stressiä - ja sitä kautta helpottaa myös hoitotoimien suorittamista!
• Omaehtoisissa hoitotoimissa hyödynnetäänkin usein "starttinappulaa" joka tarkoittaa sitä, että kun kissa on oppinut käytösketjun: kosken kynsisaksia - kynsisakset liikkuvat kynsiin ja leikataan kynsi, antaa kissa kynsisaksia koskemalla minulle luvan tehdä tämä käytösketju. Toiminta alkaa siis aina siitä, että kissa koskee kynsisaksia. Jos kissa ei kosketa saksia, ei asioita tapahdu. Itse tykkään "kysyä luvan" jokaisen kynnen kohdalla erikseen, eli jokaisen kynnen leikkaamisen jälkeen palkitsen ja tuon kynsisakset uudelleen nähtäväksi. Jos kissa koskee kynsisaksiin, leikataan seuraava kynsi. Nykyään saamme leikattua jo kaikki kynnet samalla kerralla, mutta alkuun kynsiä otettiin yksittäin.
• Kun asiat tehdään omaehtoisesti ja hoitoväline ja -tilanne tehdään kissalle kannattavaksi ja positiiviseksi on lopputuloksena se, että kissa ryntää paikalle kuullessaan, että otat esiin kynsisakset. Myös hoitotoimien treenaaminen etenee nopeammin, koska hoitotoimet tarkoittavat mukavaa treeniä!

Omaehtoisuus osana muita kissan hyvinvoinnin osa-alueita lisää kissan hyvinvointia ja on lopulta helppo toteuttaa. Omaehtoisuus on myös avainasemassa erityisesti juurikin tärkeiden hoitotoimien osalta, koska koettu stressi vähentää kissan hyvinvointia erityisesti pitkässä juoksussa. Lisäksi hoitotoimien luoma stressi vähentää myös luottamusta omistajaan, joka tekee asioita kyselemättä ja väkisin.

Eveliina Jurmu  /  Kissan kanssa tmi

Kirjoittaja on eläintenkouluttajan ammattitutkinnon opiskelija, jolle kissan arvon nostaminen ja kissan hyvinvointi ovat sydämen asioita.