Hoitotoimet mukavammaksi

Vuosien aikana matolääkettä vastaan taisteleva kissa on iskostunut ihmisten mieliin niin tavanomaiseksi näyksi, että voi olla jopa vaikea ajatella, että kissa voisi oikeasti pitää hoitotoimista ja juosta paikalle häntä pystyssä silloin, kun esimerkiksi se paljon puhuttu matolääkepaketti otetaan esiin.

Kissan saa sietämään hoitotoimia myös pakotettuna. Tällöin puhutaan niin kutsutusta opitusta avuttomuudesta, jota edeltää kissan pakoilu tai/ja lamaantuminen. Näennäisesti kissa on nätisti paikoillaan, mutta ilmeitä ja eleitä seuratessa voidaan huomata tilanteen olevan kissalle todella stressaava. Kissa kestää hoitotoimia lamaantuneena kuin ajatellen "kun olen paikoillaan, tämä on joskus ohi". 

Meidän kissatalouteen hoitotoimien aiheuttama stressi konkretisoitui kissani saatua huonon eläinlääkärikokemuksen. Kokemuksen jälkeen pienimmmätkin käsittelytoimenpiteet kynsien leikkaamisesta lääkitsemiseen ja boksissa matkustamiseen muuttuivat radikaalisti stressaavammaksi. Tutustuin tällöin kissan omaehtoisuuden hyödyntämiseen kouluttamisessa ja muutoinkin kissan hoitotoimien opetteluun. Sain todeta, että hyvin pienellä vaivalla hoitotoimet saa tehtyä kissalle mukavammaksi. Olen toki aiemminkin pyrkinyt tekemään hoitotoimista mukavia herkuin ja kehuin ja kissat ovat näinkin toimineet ongelmitta, mutta ero siihen, kun otin kissat mukaan tekemään hoitotoimia kanssani, on huomattava!

Kissa mukaan hoitotoimiin

Kun puhutaan hoitotoimien tekemisestä mukavaksi, linkittyy asia vahvasti siihen, että kissalle annetaan mahdollisuus vaikuttaa. Omaehtoisuudelle löytyy itse asiassa perusteet kissan lajityypillisyydestä; kissan esi-isä, afrikkalainen villikissa, on ollut yksineläjä, joka on ollut yksin vastuussa selviytymisestään kuten esimerkiksi ruuan saannista, sekä elämästään ylipäätään. Tämän tiedon valossa on helpompi ymmärtää, miksi omien valintojen tekeminen ja omaan elämään ja ympäristöön vaikuttaminen on kissalle tärkeää - ja toisaalta myös miksi kissa reagoi usein niin vahvasti pakkotilanteisiin ja kiinnipitoon.

Omaehtoisuuden huomioiminen lisää myös kissan luottamusta omistajaansa; kun eteneminen tehdään kissan ehdoilla, oppii se luottamaan omistajaansa ja sen on näin helpompi toimia myös epämiellyttävissä tilanteissa, koska se voi luottaa siihen ettei omistaja tee asioita mielivaltaisesti. Omistaja on toisin sanottuna ennalta arvattava, ja siten luotettavampi.

Kissa itse ei valitsisi pestä hampaitaan tai leikata kynsiään, koska se ei ole niille lajityypillistä. Hampaiden peseminen, kynsien leikkaaminen ja turkin hoito kuuluvat kuitenkin nykykissan hyvinvoinnista huolehtimiseen ja ovat siksi pakollisia toimenpiteitä. Epämieluisia, ei-lajityypillisiä tilanteita helpottaa erittäin paljon se, että kun ihminen päättää, että hoitotoimia täytyisi tehdä, annetaan kissan päättää tahti, jolla tehdään. Mitä herkempi kissa, sen tärkeämpää tämä on, ja sitä nopeammin omaehtoisuuden hyödyntäminen hoitotoimien kouluttamisessa näkyy kissassa.

Miten kissa sitten valitsee muun touhuamisen tai pakoilun sijaan kynsisakset tai hammasharjan?

Avainasemassa on, että hoitotoimenpiteestä ja siihen liittyvistä välineistä on tehty kissalle kannattavia - kun hammasharja tulee esiin, saa herkkuja ja huomiota omistajalta ja on mukavaa! Hoitovälineiden ehdollistaminen positiiviseksi onkin tärkein osuus stressittömämpiä hoitotoimenpiteitä tavoitellessa. Toinen tärkeä asia on se, että kissa voi luottaa omistajaansa. Turvallisuuden tunnetta, luottamusta omistajaan ja hyvää tunnetilaa kissalle luo se, että kissa tietää voivansa poistua tilanteesta ihan milloin vain jos tilanne menee liian jännittäväksi tai muutoin epämiellyttäväksi.

Hoitotoimien opettaminen mukavaksi on tavallaan käytösketjujen opettamista. Tätä voidaan verrata siihen, että meille ihmisillekin kerrotaan sairaalassa, hieronnassa ja muissa tilanteissa se, mitä tulee tapahtumaan, jotta olemme rennommin itse tilanteessa. Eikö tuntuisikin hurjalta mennä mistään mitään tietämättä esimerkiksi vatsalaukun tähystykseen, jos kukaan ei kertoisi mitä tulee tapahtumaan - sinut vain runnotaan pöydälle ja aletaan tunkea putkea kurkkuun etkä ole varma, onko lääkärin tarkoitus tappaa sinut vai tehdä jotain muuta?

Kissa ei ymmärrä kieltämme, ja siksi me kerromme kissalle tulevasta opettamalla ne kissalle omaehtoisesti käytösketjuin - lisäämme käytösketjuun osia pikkuhiljaa, jolloin lopputuloksena on se, että kissa tietää tasan tarkkaan tietystä lähtöpisteestä, mitä tulee tapahtumaan.

Tärkeää on muistaa, että kun annetaan kissalle vapaus valita, saa kissa poistua tilanteesta milloin vain. Jos kissa poistuu, palataan askeleissa taaksepäin, koska tämä voi olla merkki siitä, että ollaan edetty liian nopeasti. Myös jos esimerkiksi kynsiä leikatessa kissa ottaa tassun pois kädestä, annetaan sen tehdä niin ja pyydetään tassua uudelleen. Kissa kuitenkin hakeutuu tilanteisiin yllättävän pian takaisin kun hoitovälineestä ja -tilanteesta on tehty kannattavaa kissalle ja tapahtumiin liittyy positiivinen tunnetila. Palkitse, kun kissa palaa takaisin.

Näissä vinkeissä hyödynnetään niin kutsuttua starttinappulaa, eli kun tapahtumaketju on opittu, kissa tietää, että esimerkiksi koskemalla kynsisaksia seuraa tapahtumaketju, jonka päätteeksi leikataan kynsi. Kissa siis starttaa toiminnon itse koskemalla kynsisaksia. Jos kissa ei koske kynsisaksia, ei kynsiä leikata.

Omaehtoisuutta hyödyntäen voidaan opetella mitä hoitotoimia vain, kuten:

• Kynsien leikkaaminen
• Lääkkeen antaminen 
• Rokottaminen / pistäminen
• Peseminen
• Kuljetusboksiin meneminen 
• Käsittely

Entä sitten jos on vaan pakko?

Kissojen kanssa eteen voi tulla monenlaisia tilanteita, joihin emme ennakkoon ole valmistautuneet. Kun eteen tulee yllättävä sairastuminen, trauma tai muutoin jännittävä tilanne, on täydestä omaehtoisuudesta välillä pakko luopua kissan hyvinvoinnin vuoksi (kuten esim. lääkitseminen kriittisessä tilanteessa).

Kun on pakko, on hyötyä kaikesta siitä pohjatyöstä, jota kissan kanssa on tehty aikaisemmin - että kissa luottaa omistajaansa. Tunnetilan voi pyrkiä pitämään positiivisena pysymällä itse rauhallisena ja hyödyntämällä sosiaalista palkkiota, kuten kehuja, pusuja ja rapsutuksia, kriisitilanteessa tai sairaana kun kissalle eivät usein herkut maistu. Hyödynnä mahdollisuuksien mukaan kaikkea muuta kuin pakkokiinnipitoa - pidä kiinni mahdollisimman löyhästi, jottei kissalle tule puristuksiin jäädessään tunnetta koko oman toimivallan menettämisestä. Voit myös hyödyntää pikasiedätystä, eli täysin samaa kaavaa kuin pitkälläkin koulutustavalla, mutta vain pikana välivaiheita nopeuttaen (esimerkiksi jos on pakko pestä kissa juuri nyt: kissa suihkutilaan - palkitse, suihkupää ilman vettä kissaa kohti ja kissa katsoo/koskee suihkupäätä - palkitse, hana päälle - palkitse, suihkupää lähemmäs kissaa veden kera - palkitse, vettä kissan päälle - palkitse).

Käytännössä:

Omaehtoisuutta voi hyödyntää hyvin monin tavoin hoitotoimien opettamisessa. Tässä yksi esimerkki siitä, miten meillä opetettiin kissoille kynsien leikkaaminen valinnan mahdollisuutta hyödyntäen:

• Ensin kynsisakset tuodaan vain esiin ja kissaa palkitaan, kun se vilkaisee saksia. Harjoitusten edetessä edetään siihen, että kissa koskee saksia esimerkiksi kuonollaan tai tassullaan ja saa siitä palkkion. Näin hoitovälineestä saadaan luotua kannattava - kynsisaksista seuraa mukavaa!

• Kynsisaksia lähdetään pikkuhiljaa siirtämään kissan koskettua niihin tassua kohti. Ja todellakin pikkuhiljaa, ja jos kissa poistuu tilanteesta, vähennetään liikettä edelleen. Eli kissa koskee kynsisaksia - sakset liikkuvat tassua kohti - palkka. Idena on, että kissalle luodaan mallia siitä, että kissa lopulta tietää, että kun koskee kynsisaksia, kynsisakset siirtyvät kynsiä kohti ja siitä saa palkkion.

• Kun kynsisaksia saa liikuttaa kohti kynsiä, aletaan treenaamaan kynnen leikkaamista kynsi kerrallaan. Jos kissa ottaa tassun pois tilanteesta, siitä ei rankaista, vaan annetaan kissan poistua ja jatketaan, kun kissa niin haluaa - ja mahdollisuuksien mukaan alkuun taas vähennetään kriteeriä, eli vaatimustasoa. Edetään kissayksilön mukaan kissan eleitä seuraten ja palataan taaksepäin jos itse kynnen leikkaaminen oli vielä kissalle liikaa.

• Taustalla on osin myös se, että kaikki mitä tehdään on kissalle ennalta arvattavaa, eikä mikään tule yllätyksenä. Kissalle opetetaan siis pikkuhiljaa tapahtumaketju, jossa kynsisaksia koskemalla edetään kynnen leikkaamiseen. Kissahan luontaisesti rakastaa rutiineja, ja siksi jo se, että kissa tietää, mitä mistäkin tapahtuu, tekee työskentelystä stressittömämpää. Lisäksi omaehtoisuus, eli kissa itse pättää tahdin ja sen, tehdäänkö hoitotoimia nyt, lisää kissan hyvinvointia ja vähentää stressiä - ja sitä kautta helpottaa myös hoitotoimien suorittamista!

Kirjoittajan Hoitotoimet mukavaksi -juttu on julkaistu laajemmin myös Kissa-lehdessä nro 4/2023 (lue juttu virtuaalilehdestä, sivu 10).